On kai hiukkasen outoa aloittaa tämä ”puuhablogin” pitäminen otsikoimalla ensimmäinen teksti tulehduskipulääkkeiden mukaan. Parin kuukauden poteminen ja paikoillaan olo on väistämättä johtanut pohdiskeluun. Omaa vointia ja työkykyä ei kuitenkaan loputtomasti jaksa miettiä ja arvioida. Joten on pakko ajatella muutakin. Sitä mukaa kun lääkekaappi on täyttynyt, on myös kirjapino lattialla kasvanut.
Onneksi kirjat ovat olemassa! Parhaita ovat nyt olleet ohuet ja pehmeäkantiset, ne kun eivät paljoa paina kipeissä käsissä. On luettu kiinnostavaa nykyproosaa, hauskoja lastenkirjoja, kauniita kuvakirjoja, jopa runoja pitkästä aikaa.
Mutta kun huomaa laittavansa 1700-luvun J.Swiftin matkustamaan junalla Ulan Batoriin hytissä nro 6, on taas pysähdyttävä hetkeksi. Huojuvien kirjakasojen keskellä on tarpeen jäsentää ajatuksia luetuista kirjoista, jotta lukemisestakin ei tulisi puuhaamista.
Lumituiskujen pyörteessä Kokkilassa kaivataan kovasti jo kevättä!
Hyvä hyvä! Tervetuloa tänne blogirintamalle! Voisitko suositella joitain kirjoja noista huojuvista pinoista? Esimerkiksi lastenkirjaa, jota voisin lukea kuopukselle. :-D
VastaaPoistaKiitti ja juu, kiva tavata täälläkin! Tatun ja Patun avaruusseikkailut on varmaan teillä jo luettu, joten toinen, hyvä avaruusaiheinen kuvakirja on Timo Parvelan "Taro ja taivaan vallat". Kiva ja ohut(!) kirja on tavutettu "Jäljet lumessa". Sopii ainakin vuodenaikaan;). Ääneenlukukirjana voisi toimia Nortonin "Kätkijät".Sehän on ilmestynyt jo 50-luvulla, mutta nyt siitä on otettu pokkaripainos ja tehty elokuvakin.
VastaaPoistaKaunis selkeä blogi! Lukuisten lukemieni kuvakirjojen ohessa sain vihdoin luetuksi sen Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa. Itse kirjan lukemisessa ei mennyt kauaa, mutta alkuun pääsemisessä kyllä - ikinä ei tuntunut olevan hyvä hetki. TYkkäsin kyllä, vaikkakin se olisi kaivannut hiukan tiivistämistä - kolumneissa Silfverberg on minusta parhaimmillaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Luin tuota Silfverbergin kirjaa elokuisella Turun reissulla junassa. Hörähtelin ja nyökyttelin kyllä itsekseni eli tykkäsin. Etenkin se essee, joka käsitteli feminismiä, oli muistaakseni varsin hauska. Ja täyttä asiaa!
PoistaArvaan ja tiedänkin omasta kokemuksesta, että aikaa omille rauhallisille lukuhetkille ei oikein meinaa löytyä pienten lasten pesueessa;)