maanantai 23. tammikuuta 2012

Salaista iloa

Elina Merenmiehen taiteesta en tiennyt juuri muuta kuin kuvan " Le Reniement de Sainte Pierre" -nimisestä piirroksesta. Kuva on Baudelairen Pahan kukat -kirjan kannessa. Halusin nähdä lisää Merenmiehen töitä ja siksi menin tänne: http://www.taidehalli.fi/finnish/nayttelyt/paanayttely/. Merenmiehen retrospektiivinen näyttely "Salaista iloa" avautui lauantaina Taidehallissa.

Aluksi katselen piirroksia, jotka esittävät monasti ihmiskehoa ja varsinkin päätä eri näkökulmista nähtynä. Milloin kuvataan takaraivoa tai profiilia, milloin kasvoja. Mietin, miksi suu on usein pelkkä musta aukko? Joskus kasvojen alaosa on miltei kokonaan häivytetty tai kätketty. Piirrosten rujo ja jotenkin epämuodostunut suu torjuu ja pitää salaisuuden itsellään. Ammottaako suu auki ihmetyksestä, ahneudesta, kauhusta vai tuskasta?

Mutta Merenmiehen taide on myös seesteistä ja herkkäviivaista, kuten esimerkiksi piirrokset puista, sisaresta tai nunnista. Groteskia hauskuutta taas on ”Synti” -nimisessä työssä. Sen visvaisen niljakas pikku-ukkeli on suorastaan hellyttävä. Vitriineissä olevat sarjakuvahahmojen kaltaiset omituiset otukset hymyilyttävät.  Yht´äkkiä huomaan, että myös näyttelytilan kahden pikkuhuoneen katonrajaan on hypähtänyt jotakin katsottavaa: Merenmies on maalannut sinnekin!

Seuraavaksi kiertelen isojen taulujen luona. Ne ovat isoja ja värikkäitä, surrealistisiakin. Joidenkin kohdalla ajattelen, että omat painajaiseni ovat siinä seinällä nähtävissä. Maalauksissa oleva liike, kiemurtelevat lonkerot ja juurakot tuovat mieleen unien tukehtumisen ja vaaran tunteen, vedenalaisen maailman ja takaa -ajettuna olemisen. Maalausten metsät ovat tiheää risukkoa tai yksittäisiä puita. Tummat viikatemiehet ja verenpuna muistuttavat ”Elämän tosiasioista”, kuolemasta ja syntymästä.

Vierekkäin olevat maalaukset tukevat toisiaan ja muodostavat teemoiltaan eräänlaisen sarjan. Toisaalta taas jokaisessa yksittäisessä maalauksessa on runsaasti yksityiskohtia ja monikerroksisuutta tutkittavana. Todella hurjia ja vaikuttavia maalauksia!

Kotimatkalla pohdiskelen vielä teoksia ja niiden nimiä. Niissä on vampyyreista ja muista kauhuelementeistä huolimatta viittauksia uskontoon. Raamatun psalmit ja kertomukset heinäsirkkavitsauksista tuovat mieleen lapsuuden pyhäkoulun. Näyttely herättää paljon ajatuksia, muistoja ja mielleyhtymiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti