Nauliuduin eilen katsomaan Yle Teemalta dokumenttia performanssitaiteilija Marina Abramovicista. En tiennyt hänestä mitään aiemmin, jostakin syystä performanssit vain ovat jääneet itselle melko vieraaksi taidemuodoksi. Matthew Akersin ohjaama dokumentti valottaa paitsi Marina Abramovicin, performanssitaiteen isoäidiksikin kutsutun taiteilijan pitkää uraa, myös itse taidemuotoa.
Abramovic on serbialaissyntyinen, nykyisin New Yorkissa asuva taiteilija, joka loi ensimmäiset teoksensa jo 1970- luvulla. Marina sanoo olleensa 40 vuotta valtavirrasta poikkeava taitelija, mutta nyt 63-vuotiaana hän ei enää halua olla sitä. Performanssitaide syntyi 60-luvun puolella haasteeksi maalaustaiteelle. Performanssiteoksia ei voi ripustaa seinälle, joten niitä ei juuri näe esittämishetkensä jälkeen. Performanssissa keho on taiteen välineenä. Dokumentissa nähdään kohtauksia Abramovicin varhaisista teoksista, joista osa on ollut hyvinkin rankkoja. Marina on heittäytynyt täysillä, aiheuttanut itselleen kipua mm. ruoskimisella ja viiltelyllä.
New Yorkin modernin taiteen museon MoMa:n Abramoville esittämä kutsu tulla pitämään retrospektiinen näyttely on merkittävä paitsi Abramovicille, myös koko performanssitaiteelle.Vuonna 2010 pidetyssä MoMa:n näyttelyssä oli kuusi performanssiteosta, joista viisi oli Marinan aiempaa teosta ja yksi uusi, näyttelyä varten valmisteltu. Varhaisempia teoksia esittävät avustajat ja nuoret taiteilijat, jotka olivat saaneet siihen Abramovicilta ohjausta. Marina kertoo tuumanneensa, että " retrospektiiviin hän voi jo jakaa omaa egoansa ja antaa teoksiaan nuorempien esitettaväksi ".
Uuden teoksensa Marina esittää itse, ja sitä näytetään dokumentissa runsaasti.
Tämä "The Artist is Present" teos on kerta kaikkiaan kiinnostava teos! Siinä Abramovic istui joka päivä näyttelyssä seitsemän tuntia , samassa asennossa, samassa tuolissa, tarkkaan harkitussa tilassa kolmen kuukauden ajan. Häntä vastapäätä istuutui tuoliin yksitellen näyttelyvieraita, joiden kanssa hän oli tiivissä katsekontaktissa.
Dokumentissa kuvataan, kuinka vieraat kokevat kukin erilaisia tunnetiloja, itkusta nauruun. Yhteys Abramoviciin syntyy ja se on vahva. Taiteilija ja hänen yleisönsä on samassa "tietoisuuden tilassa". Selvää on, että istumisurakka on taiteilijalle sekä fyysisesti että henkisesti haastava, mutta myös paljon antava. Näyttelyyn, ja varsinkin Marinan luokse, oli pitkät jonot.
Akersin todella vaikuttava ja hienosti tehty dokumentti taiteelleen omistautuneesta , yleisöään rakastavasta ja lumoavasta taiteilijasta on onneksi vielä nähtävissä Teeman lisäksi myös DocPoint -festivaaleilla. Festivaalit ovat Helsingissä 22.-27.1.http://docpoint.info/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti