Naimapuuhia, osa 2.

Toukokuu on puolessa jo, kun sain Naimapuuhia luetuksi. Kuukausi siinä meni, mutta sain kuin sainkin. Ilman harppomisia tai kesken luovuttamista.  Kaikkinaiset kevätpuuhat ja -kiireet ovat vain vieneet aikaa ja keskittymiskykyä sen verran, että vasta eilen illalla luin viimeiset rivit.
Naimapuuhia on vetävästi kirjoitettu, "imaisuluvut"  vaihtelevat  "suvantolukujen" kanssa sopivasti. Kirjassa tapahtuu, mutta se myös pysähdyttää miettimään. Välillä siis huomaa lukevansa matkakuvausta, jossa huristellaan maanosasta toiseen ( esimerkisi Bostonista Pariisin kautta Nizzaan), välillä taas hiljennytään pohtimaan uskonnonfilosofisia kysymyksiä Intiassa tai rakkauden olemusta tai psyyken rakennetta.
Päähenkilöt ovat nuoria opiskelijoita, joilla on kiemuraisia ihmissuhteita. Ongelmia on vähän kaiken ja kaikkien kanssa.  Vaikeista ja vakavista asioista Eugenides kirjoittaa kuitenkin lämpimän ymmärtävästi, ironisesti, paikoitellen jopa tieteellisen analyyttisesti. Päähenkilöt tulevat siten lähelle, heihin kiintyy. Itselleni muodostui läheisimmäksi ja kiinnostavimmaksi  maanis-depressiivinen Leonard. Hänen viktoriaanista kirjallisuutta tutkiva tyttöystävänsä on Madeleine, johon puolestaan on syvästi rakastunut uskontotiedettä opiskeleva Mitchell.
Alkuteos on nimeltään The Marriage Plot. Avioliittojuonesta Eugenides kirjoittaa näin:

Toisella vuosikurssilla Madeleine oli mennyt seminaariin nimeltä Avioliittojuoni: valikoima romaaneja Austenilta, Eliotilta ja Jamesilta. [Kurssia opettava] professori oli sitä mieltä, että romaanimuoto oli huipentunut avioliittojuoneen eikä ollut koskaan toipunut sen katoamisesta. Siihen aikaan kun elämässä menestyminen oli riippunut avioliitosta ja avioliitto rahasta, romaanikirjailijoilla  oli ollut aihe mistä kirjoittaa. Eepoksissa laulettiin sodasta, romaanissa avioliitosta. Sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten kannalta hieno juttu, oli ollut paha juttu romaanille. Ja avioero oli mitätöinyt sen tyystin. Mitä väliä sillä olisi, kenen kanssa Emma menee naimisiin , jos hän voisi myöhemmin hakea avioeroa? Miten avioehdon olemassaolo olisi vaikuttanut Isabel Archerin ja Gilbert Osmondin avioliittoon? Professori Saunders oli sitä mieltä, ettei avioliitolla ollut enää juuri mitään merkitystä, eikä ollut romaanillakaan. Missä avioliittojuoni oli nykyään? Ei missään. s. 39.

Mitä tämän kirjan avioliitttojuonessa tapahtuu? Kuka menee kenenkin kanssa naimisiin? Vai solmitaanko avioliittoja ollenkaan..?
Naimapuuhia liikauttaa tunteita. Kirja antaa myös paljon lukuvinkkejä ja ajateltavaa!
Pitänee seuraavaksi tarttua saman kirjailijan toiseen järkäleeseen nimeltä Middlesex ;)