sunnuntai 5. elokuuta 2012
Elojuhlilla
Vallilan siirtolapuutarha viettää tänä kesänä 80-vuotissynttäreitään. Puutarhan vakituinen väki - 300 viljelijää ja kesäasukkia - piti tänään hienot elojuhlat. Buffetti oli mainio: kauniisti katetussa kahvipöydässä oli sen seitsemää sorttia. Tarjolla oli upea täytekakku ja kääretorttu sesongin tuotteista, munkkeja, piirakoita, kakkuja yms. Hiukopalaksi sai ostaa perinteistä hernekeittoa ja lettuja sekä tietysti makkaraa. Myynnissä oli myös marjoja, vihanneksia ja leivonnaisia. Onnenpyörää sai pyörittää ja kirppispöytiä penkoa..
Ruumiin ravinnon lisäksi juhliin oli järjestetty myös sielulle sytykettä. Musiikkipitoisen ohjelman aloitti tulinen flamencoesitys, sen jälkeen oli "Hermannin kundi" Tumppi Varosen vuoro laulaa tuttuja paloja repertoaaristaan. Biisilista oli kuitenkin koottu tilaisuus ja paikka huomioiden, muun muassa "Katupoikien laulun" tulkinta oli hauska. Lopuksi lavalle nousi Jorma Uotinen laulamaan ranskalaisia chansoneita. Uotista säesti Jari Hakkarainen. Uotisen esitys oli valloittava, varsinkin tulkinnat Edith Piafin tunnetuista lauluista! Padam Padam! Non, je ne regrette rien...
Kiitos kivoista juhlista ja onnittelut virkeälle 80-kymppiselle!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Lost and found
Neljä päivää kateissa olleet kapsäkit tuotiin tänään vihdoin lentokentältä kotiin. Likapyykin lisäksi niistä löytyi myös saippuaa, sardiineja, suolaa ja simpukoita.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Hellettä Sculptorissa
Galleria Sculptorissa on parhaillaan mainio näyttely! Sillä on kummallinen, pitkä ja taidehistoriallisia viittauksia (Rubens!) sisältävä nimi:" Bulbul Q Torque Moment eli Leukippoksen tytärten ryöstö". Taiteilija on kuvanveistäjä Emma Helle, joka on veistänyt puuta ja muovaillut savea ronskilla otteella. Työt ovat värikkäitä ja rehtejä. Niissä on aitoa tekemisen meininkiä: estottomuutta, kokeilunhalua ja innostusta. Katsojaankin tarttuu näyttelyn hyväntuulisuus ja leikkisyys.Miksei pikkuinen peltikana voisi olla osa isoa puuveistosta? Ja lasitetut keramiikkanaisfiguurit: mikä niissä on niin tuttua?!Tosin lasten aikoinaan savikerhossa tekemät naishahmot olivat jalat jykevästi maassa olevia "äitityyppejä", kun taas Emman naiset ovat jalat levällään tai pää alaspäin ja rinnat roikkuen olevia aikuisia, seksuaalisia naisia. 1600-luvun Rubensinkin naiset olivat aistillisia ja reheviä... Näyttely henkii ilmaisun vapautta ja iloa! Kannattaa kyllä käydä katsomassa tätä inspiroivaa näyttelyä
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Runoja Poèmes Traduits
elämää enemmän
valoa ei tule
vain unikon tuoksu
lausumaton nimi
sinkkitiskin katse
Il n´y a pas de vie
au-delà de la Lumière
nom indicible
regards le long du zinc
Kirjassa on runojen lisäksi myös kuvia Kuutin teoksista.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Kesä : kirjoja, kukkia, kahvia
Kesälakeus
Paljon on nähty.
Todellisuus on ollut kuluttava,
mutta nyt kesä on vihdoin täällä
iso kenttä - lennonjohtaja ohjaa
kohmettuneita ihmisiä kuorman toisensa jälkeen
alas avaruudesta.
Ruoho ja kukat - tähän me laskeudumme.
Ruohon johtaja on vihreä.
Minä ilmoittaudun.
Tranströmer, Tomas: Kootut teokset 1954-2004. Tammi 2011.
tiistai 29. toukokuuta 2012
torstai 17. toukokuuta 2012
Naimapuuhia, osa 2.
Toukokuu on puolessa jo, kun sain Naimapuuhia luetuksi. Kuukausi siinä meni, mutta sain kuin sainkin. Ilman harppomisia tai kesken luovuttamista. Kaikkinaiset kevätpuuhat ja -kiireet ovat vain vieneet aikaa ja keskittymiskykyä sen verran, että vasta eilen illalla luin viimeiset rivit.
Naimapuuhia on vetävästi kirjoitettu, "imaisuluvut" vaihtelevat "suvantolukujen" kanssa sopivasti. Kirjassa tapahtuu, mutta se myös pysähdyttää miettimään. Välillä siis huomaa lukevansa matkakuvausta, jossa huristellaan maanosasta toiseen ( esimerkisi Bostonista Pariisin kautta Nizzaan), välillä taas hiljennytään pohtimaan uskonnonfilosofisia kysymyksiä Intiassa tai rakkauden olemusta tai psyyken rakennetta.
Päähenkilöt ovat nuoria opiskelijoita, joilla on kiemuraisia ihmissuhteita. Ongelmia on vähän kaiken ja kaikkien kanssa. Vaikeista ja vakavista asioista Eugenides kirjoittaa kuitenkin lämpimän ymmärtävästi, ironisesti, paikoitellen jopa tieteellisen analyyttisesti. Päähenkilöt tulevat siten lähelle, heihin kiintyy. Itselleni muodostui läheisimmäksi ja kiinnostavimmaksi maanis-depressiivinen Leonard. Hänen viktoriaanista kirjallisuutta tutkiva tyttöystävänsä on Madeleine, johon puolestaan on syvästi rakastunut uskontotiedettä opiskeleva Mitchell.
Alkuteos on nimeltään The Marriage Plot. Avioliittojuonesta Eugenides kirjoittaa näin:
Naimapuuhia liikauttaa tunteita. Kirja antaa myös paljon lukuvinkkejä ja ajateltavaa!
Pitänee seuraavaksi tarttua saman kirjailijan toiseen järkäleeseen nimeltä Middlesex ;)
Naimapuuhia on vetävästi kirjoitettu, "imaisuluvut" vaihtelevat "suvantolukujen" kanssa sopivasti. Kirjassa tapahtuu, mutta se myös pysähdyttää miettimään. Välillä siis huomaa lukevansa matkakuvausta, jossa huristellaan maanosasta toiseen ( esimerkisi Bostonista Pariisin kautta Nizzaan), välillä taas hiljennytään pohtimaan uskonnonfilosofisia kysymyksiä Intiassa tai rakkauden olemusta tai psyyken rakennetta.
Päähenkilöt ovat nuoria opiskelijoita, joilla on kiemuraisia ihmissuhteita. Ongelmia on vähän kaiken ja kaikkien kanssa. Vaikeista ja vakavista asioista Eugenides kirjoittaa kuitenkin lämpimän ymmärtävästi, ironisesti, paikoitellen jopa tieteellisen analyyttisesti. Päähenkilöt tulevat siten lähelle, heihin kiintyy. Itselleni muodostui läheisimmäksi ja kiinnostavimmaksi maanis-depressiivinen Leonard. Hänen viktoriaanista kirjallisuutta tutkiva tyttöystävänsä on Madeleine, johon puolestaan on syvästi rakastunut uskontotiedettä opiskeleva Mitchell.
Alkuteos on nimeltään The Marriage Plot. Avioliittojuonesta Eugenides kirjoittaa näin:
Toisella vuosikurssilla Madeleine oli mennyt seminaariin nimeltä Avioliittojuoni: valikoima romaaneja Austenilta, Eliotilta ja Jamesilta. [Kurssia opettava] professori oli sitä mieltä, että romaanimuoto oli huipentunut avioliittojuoneen eikä ollut koskaan toipunut sen katoamisesta. Siihen aikaan kun elämässä menestyminen oli riippunut avioliitosta ja avioliitto rahasta, romaanikirjailijoilla oli ollut aihe mistä kirjoittaa. Eepoksissa laulettiin sodasta, romaanissa avioliitosta. Sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten kannalta hieno juttu, oli ollut paha juttu romaanille. Ja avioero oli mitätöinyt sen tyystin. Mitä väliä sillä olisi, kenen kanssa Emma menee naimisiin , jos hän voisi myöhemmin hakea avioeroa? Miten avioehdon olemassaolo olisi vaikuttanut Isabel Archerin ja Gilbert Osmondin avioliittoon? Professori Saunders oli sitä mieltä, ettei avioliitolla ollut enää juuri mitään merkitystä, eikä ollut romaanillakaan. Missä avioliittojuoni oli nykyään? Ei missään. s. 39.Mitä tämän kirjan avioliitttojuonessa tapahtuu? Kuka menee kenenkin kanssa naimisiin? Vai solmitaanko avioliittoja ollenkaan..?
Naimapuuhia liikauttaa tunteita. Kirja antaa myös paljon lukuvinkkejä ja ajateltavaa!
Pitänee seuraavaksi tarttua saman kirjailijan toiseen järkäleeseen nimeltä Middlesex ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

