Hellettä Sculptorissa

Galleria Sculptorissa on parhaillaan mainio näyttely! Sillä on kummallinen, pitkä ja taidehistoriallisia viittauksia (Rubens!) sisältävä nimi:" Bulbul Q Torque Moment eli Leukippoksen tytärten ryöstö". Taiteilija on kuvanveistäjä  Emma Helle, joka on veistänyt puuta ja muovaillut savea ronskilla otteella. Työt ovat värikkäitä ja rehtejä. Niissä on aitoa tekemisen meininkiä: estottomuutta, kokeilunhalua ja innostusta. Katsojaankin tarttuu näyttelyn hyväntuulisuus ja leikkisyys.Miksei pikkuinen peltikana voisi olla osa isoa puuveistosta? Ja lasitetut keramiikkanaisfiguurit: mikä niissä on niin tuttua?!Tosin lasten aikoinaan savikerhossa tekemät naishahmot olivat jalat jykevästi maassa olevia "äitityyppejä", kun taas  Emman naiset ovat jalat levällään tai pää alaspäin ja  rinnat roikkuen olevia aikuisia, seksuaalisia naisia. 1600-luvun Rubensinkin naiset olivat aistillisia ja reheviä...  Näyttely henkii ilmaisun vapautta ja iloa! Kannattaa kyllä käydä katsomassa tätä inspiroivaa näyttelyä

Runoja Poèmes Traduits

 Sain eilen kauniin runokirjan Kuutti Lavoselta.

elämää enemmän
valoa ei tule
vain unikon tuoksu
lausumaton nimi
sinkkitiskin katse

Il n´y a pas de vie
au-delà de la Lumière

seule l´odeur du pavot
nom indicible
regards le long du zinc

Kirjassa on runojen lisäksi myös kuvia Kuutin teoksista.

Kesä : kirjoja, kukkia, kahvia

Kesälakeus

Paljon on nähty.
Todellisuus on ollut kuluttava,
mutta nyt kesä on vihdoin täällä

iso kenttä - lennonjohtaja ohjaa
kohmettuneita ihmisiä kuorman toisensa jälkeen
alas avaruudesta.

Ruoho ja kukat - tähän me laskeudumme.
Ruohon johtaja on vihreä.
Minä ilmoittaudun.

Tranströmer, Tomas: Kootut teokset 1954-2004. Tammi 2011.

Karkkikakku

Yksi monista tämän kevään täytekakuista on tyttären poikkikselleen tekemä synttärikakku.

Naimapuuhia, osa 2.

Toukokuu on puolessa jo, kun sain Naimapuuhia luetuksi. Kuukausi siinä meni, mutta sain kuin sainkin. Ilman harppomisia tai kesken luovuttamista.  Kaikkinaiset kevätpuuhat ja -kiireet ovat vain vieneet aikaa ja keskittymiskykyä sen verran, että vasta eilen illalla luin viimeiset rivit.
Naimapuuhia on vetävästi kirjoitettu, "imaisuluvut"  vaihtelevat  "suvantolukujen" kanssa sopivasti. Kirjassa tapahtuu, mutta se myös pysähdyttää miettimään. Välillä siis huomaa lukevansa matkakuvausta, jossa huristellaan maanosasta toiseen ( esimerkisi Bostonista Pariisin kautta Nizzaan), välillä taas hiljennytään pohtimaan uskonnonfilosofisia kysymyksiä Intiassa tai rakkauden olemusta tai psyyken rakennetta.
Päähenkilöt ovat nuoria opiskelijoita, joilla on kiemuraisia ihmissuhteita. Ongelmia on vähän kaiken ja kaikkien kanssa.  Vaikeista ja vakavista asioista Eugenides kirjoittaa kuitenkin lämpimän ymmärtävästi, ironisesti, paikoitellen jopa tieteellisen analyyttisesti. Päähenkilöt tulevat siten lähelle, heihin kiintyy. Itselleni muodostui läheisimmäksi ja kiinnostavimmaksi  maanis-depressiivinen Leonard. Hänen viktoriaanista kirjallisuutta tutkiva tyttöystävänsä on Madeleine, johon puolestaan on syvästi rakastunut uskontotiedettä opiskeleva Mitchell.
Alkuteos on nimeltään The Marriage Plot. Avioliittojuonesta Eugenides kirjoittaa näin:

Toisella vuosikurssilla Madeleine oli mennyt seminaariin nimeltä Avioliittojuoni: valikoima romaaneja Austenilta, Eliotilta ja Jamesilta. [Kurssia opettava] professori oli sitä mieltä, että romaanimuoto oli huipentunut avioliittojuoneen eikä ollut koskaan toipunut sen katoamisesta. Siihen aikaan kun elämässä menestyminen oli riippunut avioliitosta ja avioliitto rahasta, romaanikirjailijoilla  oli ollut aihe mistä kirjoittaa. Eepoksissa laulettiin sodasta, romaanissa avioliitosta. Sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten kannalta hieno juttu, oli ollut paha juttu romaanille. Ja avioero oli mitätöinyt sen tyystin. Mitä väliä sillä olisi, kenen kanssa Emma menee naimisiin , jos hän voisi myöhemmin hakea avioeroa? Miten avioehdon olemassaolo olisi vaikuttanut Isabel Archerin ja Gilbert Osmondin avioliittoon? Professori Saunders oli sitä mieltä, ettei avioliitolla ollut enää juuri mitään merkitystä, eikä ollut romaanillakaan. Missä avioliittojuoni oli nykyään? Ei missään. s. 39.

Mitä tämän kirjan avioliitttojuonessa tapahtuu? Kuka menee kenenkin kanssa naimisiin? Vai solmitaanko avioliittoja ollenkaan..?
Naimapuuhia liikauttaa tunteita. Kirja antaa myös paljon lukuvinkkejä ja ajateltavaa!
Pitänee seuraavaksi tarttua saman kirjailijan toiseen järkäleeseen nimeltä Middlesex ;)

Naimapuuhia

meneillään. Nimittäin lukemisessa. Ohuiden ja pehmeäkantisten kirjojen ystävänä kavahdin hiukan tämän Jeffrey Eugenidesin kirjoittaman kirjan sivumäärää: 607 sivua! Naimapuuhia imaisi kuitenkin mukaansa siten, että aloitettuani toissailtana, olen jo sivulla 115. Mielenkiintoista muuten seurata tällä kertaa myös omaa lukemista, tuleeko puutumista tai harppomista, kuten usein tosipaksujen kirjojen kanssa on käynyt.

Kirjan ensimmäiset 100 sivua kertovat Madeleinesta, joka opiskelee viimeistä vuottaan collegessa. Kirjallisuustieteen lopputyötä valmisteleva tapaa Madeleine semiotiikan jatkokurssilla Leonardin.. mitä siitä seuraa, en vielä tiedä, mutta kiinnostavalta vaikuttaa. Lisäksi kirjan alku vilisee intertekstuaalisia viittauksia kun kerran kirjallisuustieteen laitoksella ja seminaarihuoneissa pyöritään.

Mutta palaan asiaan kunhan olen saanut kirjan kokonaan luettua.
Kirjan nimi muuten, sivumennen sanottuna, mietityttää. Alkuteos on nimeltään "The Marriage Plot". Hmm.
Eugenides, J.: Naimapuuhia. Otava 2012

Pääsiäisenkirjavat sukat

on neulottu Novitan Papukaija-langasta. Let the sun shine in! Iloista pääsiäistä!